Kuuden syyn oppas: miksi viikunapuulla ei tule hedelmiä ja ratkaisut

"Istutuksista huolimatta viikuna ei tuota hedelmää vuosiin" tai "hedelmät syntyvät, mutta putoavat ennen kasvua" — nämä ovat hyvin tavallisia ongelmia viikunan viljelyssä. Syitä ei ole vain yksi, vaan puun ikä, lannoitus, valon saanti, lajikkeen tyyppi ja ympäristön stressitekijät kietoutuvat monimutkaisesti yhteen. Ensin on tunnistettava, mikä tekijä omassa tapauksessa on kyseessä. Tämä on lyhin tie luotettaviin ratkaisuihin.

1. Puu on vielä nuori ja ei ole saavuttanut täyttä kehitystään

Istutuksen jälkeisen 1–2. vuoden aikana viikuna kehittää juuristoa ja oksia. Sadontuotanto on vähäistä tai puuttuu kokonaan tänä aikana, mikä on tavallista. Jos puuta ärsytetään voimakkaalla lannoituksella tai voimakkaalla leikkauksella, tuloksena on yleensä runsaampi vegetatiivinen kasvu oksia ja lehtiä muodostavaksi. Peruslähtökohtana on taata hyvä valaistus ja asianmukainen kastelu sekä keskittyä puun vahvaan kasvattamiseen. Jotkin lajikkeet tuottavat kesäsatoa jo istutusta seuraavana vuonna.

2. Liiallinen typpi aiheuttaa "puun heteikkyyden"

Liian runsas lannoitus, erityisesti liikaa typpeä, johtaa "puun hulluuteen" (rankkoihin), jolloin oksat ja lehdet kasvavat voimakkaasti mutta hedelmät jäävät vähiin. Jos lehdet ovat tummanvihreät ja suuret ja oksat kasvavat nopeasti, mutta hedelmien määrä on pieni, vaatii tilanne huomiota.

• Vähennä typpilannoitusta ja siirry fosfori- ja kaliumpitoisiin lannoitteisiin.
• Kesän puolivalin jälkeen lannoitusta vähennetään.
• Maahan istutetun fiigenin kohdalla, jos maaperä on liian hedelmällinen, kasvi kehittyy riittävästi myös ilman lannoitusta usean vuoden ajan.

3. Riittämätön valaistus

Viikuna on valorakas hedelmäpuu. Puolivarjossa oksat kasvavat, mutta hedelmien saanto ja sokerin määrä laskevat ja silmälläpidettävät kukat pudottavat. Ihanteellinen on vähintään 6 tunnin suora auringonvalo päivässä. Ruukussa kasvatettavaa viikkua siirretään hyvin valaistuun paikkaan, ja maahan istutetun puun sekaantuneet oksat harvennnetaan niin, että valo ja ilmavirtaus pääsevät puusta läpi.

4. Pölytystä vaativat lajikkeet on istutettu

Itse asiassa viikunnalla on kolme erilaista tuloksentekomekanismia, ja ilman näiden tuntemusta voi käydä niin, että hedelmät eivät koskaan kypsyä riippumatta odotusajasta.

Tavalliset lajikkeet — pölytystä ei vaadita

Partenokarppisia lajikkeita, jotka tuottavat hedelmää ilman pölytystä. Suurin osa Japanissa myytävistä taimeista kuuluu tähän tyyppiin. Yleisiä edustajia ovat Masui Dauphine, Toyomitsuhime, Brown Turkey ja Celeste. Aloittelijoille tämä lajikesarja on turvallinen valinta, jolla epäonnistumisen riski on pienempi.

Smyrna-lajikkeet——vaativat erityistä pölytystä

Calimyrna-kaltaiset smyrna-lajikkeet vaativat hedelmäkärpäsen (caprifig-pölytys) aikaansaamaa pölytystä. Ilman sitä hedelmät eivät kehity ja putoavat. Koska tätä hedelmäkärpästä ei periaatteessa ole Japanissa, kotimaisen viljelyksen kannalta on turvallisinta olettaa, että hedelmöityminen on hankala.

San Pedro -lajike — kesäsadot eivät vaadi pölytystä

San Pedro -lajikkeet, kuten Desert King, tuottavat kesäsatoa edellisen vuoden oksilla ilman pölytystä, mutta syyssatoa uusilla versoilla vaatii pölytystä ja se on altis pudottamiselle. Viljelyssa kesäsadon tavoittelu on avain onnistumiseen.

Kun käsillä olevan lajikkeen tyyppi ei ole selvä, voi tutustua järjestelmään lajikeoppaassa tai pyytää neuvoa keskustelualueella kuvien avulla, mikä helpottaa määritystä.

5. Hedelmät putoavat irtoamisen jälkeen (hedelmien laskeutumisvaihe)

Hedelmän putoaminen tulokseen tulon jälkeen johtuu pääasiassa veden saannista ja ympäristöstressistä. Kun seuraavat tekijät yhtyvät, kypsymättömät hedelmät voivat pudota irtoamalla.

• Kuivuminen ja liiallinen kosteus sekä äkilliset vaihtelut kosteusoloissa
• Juurten pakkautuminen ruukussa
• Liian runsas hedelmien sitoutuminen yhtä oksaa kohti
• Riittämätön valo tai äärimmäinen kuumuus

Vastoin voidaan toimia seuraavasti: ruukuissa kasvaville puille annetaan runsaasti vettä, kun pintamaa kuivuu, jolloin kosteus- ja kuivuuserot vähenevät. Juurakon ahtaudelle tehokasta on ruukun suurentaminen, liialliselle hedelmöitykselle harvennus. Lisäksi kantapuolen peitittäminen mulchilla estää kuivumisen ja hillitsee hedelmien pudotusta.

6. Pakkastuho tai leikkaukseen liittyvät virheet johtavat hedelmäntuotantohajojen menetykseen

Kylmillä alueilla oksat kuolevat talvella ja tuloksena olevat emoksat, jotka pitäisivät tuottaa hedelmää, voivat kadota kokonaan. Lisäksi liian voimakas leikkaus voi poistaa kyseisen vuoden hedelmäntuottokykyisiä oksia. Alueilla, joissa pakkanen on uhka, kestävien lajikkeiden, kuten Chicago Hardy, valitseminen tekee hedelmöityksestä vakaampaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että itikoiden hedelmöitymättömyyden ja hedelmien putoamisen syyt ovat monipuolisia: nuoret puut, liian runsas typpisaanti, riittämätön valaistus, lajikkeesta johtuvat tekijät, hedelmien luonnollinen putoaminen ja pakkasvahinko. Kaikki nämä tekijät ovat kuitenkin hallittavissa oikein tunnistamalla. Ensisijaisesti tulee varmistaa riittävä auringonvalo ja oikea kastelu, samalla pitäen lannoituksen maltillisina. Lajikkeentyypin tarkistaminen ja omaan kasvuympäristöön sopivan puun valinta on paras keino tuottaa vuosittain herkulliset hedelmät.